Alias Ciedra. Elämäni nainen, tällä hetkellä. Tietää oman arvonsa, kukaan ei tallaa hänen varpailleen...paitsi minä. Silloin kun mä aloin Mammaa hoitamaan, ei kunnioituksesta ollu tietoakaan. Olin se joka kävi sen hermoille, se joka vietti liikaa aikaa hänen reviirillään.
Loppujen lopuksi se ei enää välittänyt vaikka mä istuin siellä. Lyhyessä ajassa se ei enää katsonut mua alentavasti ku kävelin sen boksiin, eikä kääntäny persettä mun naaman eteen.
Aloin tekemään Mamman kanssa maastakäsinjuttuja, niitä perus peruutus, seuraus ja vieressä nätisti kävely.
Yhdessä vaiheessa se luotti muhun ihan 100% oppi mun äänensävyn ja tunnisti nimensä ku mä sitä huusin, sitte mun innostus vähän lopahti kun kaverit tuntu kiinnostavammilta enkä halunnu mennä tallille.
Karma onneksi iskee aina. Mamma suuttu ihan täysin, pariviikkoa se katteli mua inho ilmiselvästi naamallaa mut kyl se siitä laantu.
Se kyllä teki selväksi, että lintsaus tallilta kostautuu!
Ei se luottamus mihinkään siinä hävinny. Hieman heikkeni vaan. Kyllä se vieläkii juoksee mun perässä jos karkuun yritän. Seuraa kiltisti vaikka pidän riimusta pikkurillillä. Usein mä kävelen vaan naru olkapäillä ku sitä vien talliin.
Mamma on vieläki mun suosikki, kaikista maailman hevosista! Mä seisoisin sen rinnalla vaikka sillä ei tekis mitään. Sisu on viimiset kolme vuotta omistanu ison palasen mun sydämmestä, ja sitten ku se lähtee se vie sen mukanaan, mutta mua ei haittaa yhtään. Koska se iso palanen on ollu aina varattu sille!
Jos Mamma olis ihminen, se olis ammatiltaan rekkakuski. Sellanen nelikymppinen nainen. Lyhyt, pyöreähkö ja säpäkkä. Se on just niin äijämäinen nainen ku voi vaan olla. Uniikki
Samanlaista hevosta mä en tahdo löytää mistään, pysykööt Sisu ainoana.
On puettu pinkit suojat, pintelit ja riimut. Kaikki menny pokerinaamana läpi. Voisin sanoa että Mamma vihaa pinkkiä...Ihan hyvä, niin mäkin.
Välillä Sisusta tulee semmonen pikkutyttö. Kaikki täytyy maistaa, Helin naama on pakko saada kuolapurukerrokseen ja harjapakin sisältö pitää levitellä lattialle. Opetan sen kohta siivoamaan omat jälkensä.
Jotkut hetket on semmosia mistä maksais miljoonia. Kaikki hellyyskohtaukset tapahtuu sillon kun ylimääräsiä silmäpareja ei ole, eli harvoin.
Mamma on opettanu mulle paljon ja oon kaikesta kiitollinen. Vaikka oonki ollu sen seurana pienet kolme vuotta, on se silti kaikki kullan arvosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut&Ruusut tervetulleita! Muista kuitenkin kirjoittaa asiallinen kommentti:)
-Pimatsut